I'm back

Keskityttyäni viimeaikoina kuvallisempaan bloggailuun on tämä blogi jäänyt hieman taka-alalle... tai noh, reheellisesti sanottuna aivan unholaan.

Tänään aamulla herätessäni sydäntä riipaisi kun ajattelin tätä blogia ja sitä kuinka sen olen hyljännyt. Asiaan tulee muutos nyt, eikä mikään kiire ole tekosyy laiminlyödä tämän blogin päivitystä.

Anna anteeksi rakas blogini, lupaan etten enää koskaan jätä sua. Kirjotettavaakin mulla on paljon, ihan kevyesti koko vuoden hiljaiselon edestä joten olkaa varuillanne, olen palannut. MWAHAHAHAA!

Coming soon:

Hyvästi lapsuuteni aarreaitta

Epiclore- Labyrinth Alpha

Aloitetaan tällä tyypillisellä ja melko kliseisellä kuvauksella: Epiclore on vuonna 2000 perustettu power- ja progemetallia yhdistävä pumppu, jolta ilmestyi hiljattain uusi levy Labyrinth Alpha. Labyrinth Alpha on kokonaisuudessaan ladattavissa heidän kotisivuillaan (http://www.epiclore.net/), maksu levystä hoidetaan omatunnon mukaan.

Itselleni Epiclore on tuttu bändi jo vuosien takaa ja on ollut mielenkiintoista seurata kuinka heidän musiikillinen taipaleensa on kulkenut tämänhetkiseen pisteeseensä, jonka Labyrinth Alpha tiivistää hienosti. Tämä tuorein julkaisu herätti minussa niin paljon ajatuksia ja kosketti niin syvältä, että se täytyi ottaa tarkempaan syyniin.

Alkuun on heti mainittava että ihailen laulaja Olli Hurskaisen ääntä. Sen lisäksi että se on persoonallinen ottaen huomioon musiikin tyylilajin, on miehellä myös tekniikka hallussa ja se kuuluu hänen lauluäänessään. Ihailen erityisesti sitä, miten vaivattoman kuuloisesti hän pystyy hoitamaan äänen venytykset, ne kun eivät kuulu tuottavan hänelle mitään vaikeuksia.

Laulaja- kitaristi Hurskainen on myös yhtyeen virallinen biisinikkari, eikä hän ole päästänyt itseään helpolla mitä tulee laulumelodioihin. Stemmat soivat upeasti ja harmonisesti, huomaa että laulajalla on takanaan pitkähkö taival kuorolaulajana. Biiseissä laulajan vahvuudet on otettu huomioon ja niitä korostetaan ja hänen äänessään on sitä jotakin mikä koskettaa.

Musiikki on tällä levyllä mielestäni progempaa kuin monilla muilla yhtyeen aikaisemmista julkaisuista. Ehkä asiaan vaikuttaa myös se, että olen viimeaikoina kuunnellut muutenkin aikaisempaa enemmän progemetallia joten osaan suhtautua Epicloreenkin asiaan kuuluvalla tavalla. Biisit ovat tarttuvia ja huomasinpa tuossa taannoin bussissa mp3- soittimesta Labyrinth Alphaa kuunnellessani laulavani biisejä mukana melkein ääneen.

Olen kuulevinani tällä levyllä vaikutteita sellaisistakin yhtyeistä joita biisintekijä itse tuskin edes kuuntelee. Joukosta löytyy kansanmusiikkivivahteisia melodioita mielestäni aikaisempaa enemmän ja olen havaitsevinani jonkinlaisia satunnaisia yhtäläisyyksiä sellaisiin bändeihin kuin Nightwish, Sonata Arctica ja Ayreon, kahden ensinmainitun kohdalla erityisesti vanhemman tuotannon osalta.

Musiikissa on onnistuttu yhdistämään paljon eri elementtejä ja tyylilleen uskollisena mukana on jälleen pidempiäkin lohkareita, kuten yksitoistaminuuttinen levyn nimikkobiisi Labyrinth Alpha, joka kuuluu allekirjoittaneen henkilökohtaisiin suosikkeihin. Yli kymmenen minuutin kestostaan huolimatta ei tähän biisiin pääse useammankaan kuuntelukerran jälkeen kyllästymään. Päin vastoin se, kuten oikeastaan koko muukin levy kaipaa syvempää tarkastelua jotta siihen pääsee sisälle. Varoitan, kun pääset kerran sisälle Labyrinth Alphaan, niin se koukuttaa sinut lopullisesti.

Järkyttyneenä ilmoitan, että Elämän aallonharjalla surffalu on kestänyt kokonaisuudessaan jo huikeat 1v 8kk, jos minun laskuihini on luottaminen. Melko huikea saavutus mielestäni, siihennähden että näitä ei kukaan lue.. hehheh.. 

Kännyköitä ja SIM-kortteja

Tapahtui eräänä kauniina päivänä, eli kurkistetaan, mitä tapahtui 18.4.2007:

"Siis voiko aikuiselle ihmiselle käydä näin??? Eikö huolimattomuudella ole mitään rajaa???

Aivan kuten pomokin ihmettyneenä totesi asiasta kuullessaan: "miten noin voi käydä.. tuohan on ihan pikkulasten toimintaa."

...eli meninpä sitten kadottamaan kännykkäni .

Joo eihän tää mikään elämän ja kuoleman kysymys ole, mutta harmittaa silti.. Jos kännykkää ei löydy, niin edessä on simkorttien hankkimiset sun muut.. onneksi on kotona laatikossa käyttökelpoinen kännykkä, joten uuden ostoa ei heti tarvitse ajatella.

Mutta siis tämä huolimattomuus! Mihin olen voinut kännykkäni jättää.. R-Kioskille juu, mutta siellä se ei ollut kun sinne soitin. Bussiin juu, siellä eivät osanneet vielä sanoa vaan pyysivät soittamaan illalla uudelleen... Junaan juu, mutta siinä tapauksessa saan tietää asiasta enemmän vasta huomenna..
Tyhmähän minä olin kun kannoin kiireessä kulkiessani kännykkää kädessä (kai???) viimeisin muistikuva oli kun kävelin vanhempien luota junalle ja katsoin kelloa.

Käytin törkeästi työpaikan puhelinta hyväkseni ja soittelin Connexille, dna:lle (suljin tilapäisesti liittymäni) ja joka paikkaan tuloksetta.. Uudelleen pitäs tosiaan tuonne Connexille soittaa illemmalla kun tietävät tämän päivän löytötavarasaldon.."

Jälkisanat:

Soittelin Connexit ja Suomen löytötavaratoimistot toiseen kertaan läpi, ja tuloksetta. Sieltä sanottiin vaan, että eipä oo kännyköitä meillä. Tässä vaiheessa luovuin jo täysin toivosta löytää kännykkääni. Joku oli sen piruuttaan vienyt, huokaisin ja aloin valmistautua henkisesti uuden puhelimen ostoon. 

Kauaa ei nokka tuhissut kun avokin kanssa marssimme suoraan töistä kännykkäliikkeeseen, avasimme uuden sim- kortin vanhalla puhelinnumerollani varustettuna, sekä saimme hyvän tarjouksen käytännössä uudesta puhelimesta. Tämä yksilö oli käynyt jonkun ihmisen kotona, näppäimiä oli paineltu ja todettu että 
"ei tää oo mun tyyppiä" ja palautettu
takaisin kauppaan. Saimme siis tämän kännykän jo muutenkin kohtuullisesta hinnasta vielä alennusta, joten uuden sim kortin lisäksi tarttui myös uusi ehta puhelinkin matkaan.

No ei tämä juttu olisi kertomisen arvoinen jos se loppuisi tähän. Seuraavana päivänä löytötavaratoimistosta kolahti laatikkoon salaperäinen kirje, 
"omaisuuttanne on hallussamme ja odottaa noutamistaan"...
ja mikäs muu siellä lost and foundissa odottikaan kuin se kännykkä...

(ps. Näin jälkikäteen sanottakoot, että pomon äänensävy kommenttiaan sanoessa oli lievästi ilmaistuna huumoripitoinen... Jätin sen vaan alkuperäisessä viestissä kertomatta, soimatakseni itseäni tuon episodin johdosta. Kännykkäkin haettiin löytötavaratoimistosta ja se pääsi käyttöön, käyttökelpoinen puhelin kun vielä on )

Suomen yleisin palikkatesti?

Suomen yleisin palikkatesti?



Menit mihin tahansa yleiseen vessaan, sinua kohtaa tämä epäilemättä Suomen yleisin palikkatesti. Katkeran äänensävyni tästä aiheesta puhuttaessa aiheuttanee se, että en ole koskaan läpäissyt tätä testiä.

Kymmenen vuotta sitten ala-asteella ollessani siihen oli sentään vielä kirjoitettu kylkeen käyttöohjeet, mutta sittemmin testin vaativuustasoa on nostettu ja käyttöohjeet poistettu, joten sinun on käytettävä entistä enemmän omaa oivalluskykyäsi selvittääksesi testin.

Jälkeenpäin olen aivan varma, että tämä oli vain joku opettajien ja rehtorin kehittämä testi, jolla testataan oppilaiden keskimääräistä ongelmanratkaisukykyä, mutta kun niitä alkoi tulla vastaan yhä useammassa paikassa koulun ulkopuolella, niin en enää oikein tiedä, että mitä olisi pitänyt ajatella.

Kyseessä ovat nämä ah, niin ihanat, jonkun sadistin suunnittelemat wc-paperitelineet.. ”nosta hylsy pois sivussa olevien aukkojen kautta...jne.” muistanette. Minä muistan, ja liiankin hyvin. Okei. Vessapaperi on loppu. Sinä olet siinä wc- kopissa vessapaperin tarpeessa. Olosuhteiden pakosta ryhdyt toimenpiteisiin wc-paperin saavuttamiseksi.

Aluksi sinun on keksittävä ratkaisu siihen, miten saat tyhjän paperihylsyn uuden edestä tyylikkäästi pois. Ketteryyttä vaaditaan ja lopulta hylsy on ryppyisenä ja pahimmassa tapauksessa kahtena kappaleena lattialla. Sinulle tulee voittaja olo, kunnes tajuat, että tehtävä on vasta puolivälissä.
 
Tässä vaiheessa, etenkin jos on kyse naisten vessasta, alkaa jono vessan ulkopuolella kasvaa ja voit melkein kuulla hermostuneet huokaukset oven takaa. Suorituspaineet kasvavat ja naama muuttaa väriään, mutta tässä vaiheessa ei enää voi luovuttaa.

Tunget sormesi epätoivoisen tunteen valtaamana sivuaukoista sisään ja vedät kaikin voimin uuden paperirullan paikoilleen. Huokaiset jo olevasi voiton puolella, mutta ei pitäisi nuolaista ennenkuin.. tiedättehän... liian aikaisin.

Nyt pitäisi enää löytää uudesta vessapaperirullasta se pää, mistä se alkaa. Helpommin sanottu kuin tehty. Yrität tunnustella sormilla paperirullaa pienestä, terävästä aukosta ja kurotella samalla itseäsi pöntöltä käsin mitä epäluonnollisimpiin asentoihin nähdäksesi rullasta vilaustakaan. Lopulta löydät oikean kohdan ja repäiset siitä paperia, huomataksesi, että rulla lähtee purkumaan vain pieninä suikaleina. Lattia täyttyy epämääräisestä kasasta paperisilppua.

Lopulta saat revittyä itsellesi sen verran paperia, että toimitus voidaan suorittaa loppuun. Avaat oven ja livahdat käsienpesualtaan kautta pois mahdollisimman huomaamattomasti. Et todellakaan halua tietää, mitä sinun jälkeesi vessaan menevä ihminen ajattelee nähdessään aikaansaannoksesi.

Kun pääset ulos vessasta sulautumaan jälleen ihmisjoukkoon, huokaiset helpotuksesta. Nyt kukaan ei voi enää yhdistää sinua siihen vessapaperikasaan mikä siellä vessakopissa vessassa kävijöitä tervehtii.






 

Arkipäivän pieniä ekotekoja

Kuluva talvi on ollut poikkeuksellisen lämmin täällä pohjolassakin. Ilmastonmuutoksen seuraukset 

ovat konkreettisesti jo näkyvillämme. Jokainen meistä maailman muurahaisista voi halutessaan
kantaa kortensa kekoon luontomme ja ympäristömme puolesta. 
Usein on vedottu ihmisiin pyytämällä heitä ajattelemaan, millaiseen maailmaan lapsensa saattavat.
Ihan hyvä ja ajatuksia herättävä argumentti luonnonsuojelulle, mutta mielestäni luontoa ja sen mo-
nimuotoista elämää tulisi suojella jo ihan sen itsensä takia. 
Luonto ja metsät tuntuvat olevan suomalaiselle itsestäänselvyys. Kaupunkilaiset tiedostavat, että
metsiä on siellä jossain, eivätkä ne katoa. Kuitenkin katson kauhuissani vierestä, kuinka pääkau-
punkiseudun metsät harvenevat, kun niitä kaadetaan omakotilähiöiden tieltä. Vielä tällä hetkellä
saan asua pääkaupunkiseudulla, metsän ympäröimänä, mutta näyttää siltä, että asuinpaikkani
alkaa saavuttaa asunnonostajien suosiota ja metsää raivataan jälleen. 

Ekologinen toiminnan ei tarvitse olla mitään suurreellista, vaan oman panoksensa voi antaa pienissä arkipäivän teoissa:

1. Kirpputorit

Kirppareilta voit tehdä todella hyviä löytöjä, niin vaatteita, kirjoja, kuin sisustustarvikkeitakin!
Nykyään on vielä olemassa sellaisiakin kirpputoreja, joissa tavara ei maksa maltaita. Jos etsit
jotain tiettyä esinettä, niin suosittelen käymään ensin kirpputorilla katsastamassa myyntipöy-
tien anti ja sitten vasta kauppaan. Parhaillaan kirpputorilta voi löytää etsimänsä, hyväkuntoisena ja pilkkahintaan!

HESY:n Kulkukollin kirpputori - Itä- Pakila, Helsinki
Itsepalvelukirpputori AINO - Kannelmäki, Helsinki
Valtteri - Vallila, Helsinki

2. Jätteiden lajittelu

Varsinkin useimmissa taloyhtiöissä kierrätys on nykyään todella helppoa. Useimmista roskakatoksista löytyy omat paikkansa ainakin lehti-, bio- ja sekajätteelle ja monissa lisäksi jopa pahvijätteelle oma astiansa, sinun tehtäväksesi jää vain laittaa kotona jätteet omiin astioihinsa ja kiikuttaa ne roskakatokseen omille paikoilleen. Biojätteet on helppo laittaa joko paperisiin - tai maatuviin "muovi"kasseihin ja pahvijätteet (kuten esim. maitotölkit) mahtuvat litistettyinä hyvin pieneen tilaan.

Jätteiden lajittelu kodeissa

YTV:n jätteidenlajittelu

3. Monikertakäyttötuotteet

Pienillä elämäntapamuutoksilla saa paljon aikaan. Termospullo laukussa ei paina, eikä vie paljoa tilaa ja siihen on kätevä hakea työ- tai koulumatkan varrella take away kahvi, pahvisen kertakäyttömukin sijaan. Työ- tai koulupaikalla saa tyhjän
termosmukin kätevästi huuhdeltua odottamaan seuraavaa käyttökertaa.
Kangaskassi on edullinen ja ympäristöystävällinen vaihtoehto muovikassille. Kangaskassi on tilava ja kestävä, mutta mahtuu tyhjänä tarpeen vaatiessa myös pieneen tilaan. Kangaskasseja saa ostaa useimmista ruokakaupoista.

4. Energiansäästö


Energiaa voi säästää monella pienellä toimenpiteellä. Sammuta valot niistä huoneista joissa et sillähetkellä ole, sulje hana hampaiden harjauksen ajaksi, suosi energiankulutukseltaan A luokitelttuja kodinkoneita, pyri suosimaan julkisia kulkuneuvoja ja niin edelleen. Mitään suuria elämäntapamuutoksia ei tarvitse tehdä, mutta huomiota voi kiinnittää elämisen pieniin asioihin.

Energiansäästö onnistuu pienin teoin

5. Lähi- ja luomuruoka

Lähellä tuotettu ruoka ei vaadi kuljetuskustannuksia samassa mittakaavassa kuin kauempana 
tuotettu. Maaseudulla lähiruoka voi tarkoittaa läheiseltä maanviljelijältä ostettuja tomaatteja, pääkaupunkiseudulla voi kiinnittää huomiota ylipäätänsä kotimaisten tuotteiden ostamiseen ulkomaalaisten sijasta.
Luomuruokaa kannattaa suosia mahdollisuuksien mukaan, sillä se tukee eettisempää linjaa, mitä tulee ympäristön ja eläinten hyvinvointiin. Luo-
muviljeltyjä kasviksia ei esimerkiksi ole lannoitettu kemiallisin lannottein. 

Lähiruoka

Leppäkerttumerkki

Luomumerkki

Ottaaksesi luonnon huomioon sinun ei tarvitse ryhtyä vakaumukselliseksi maailmanparantajak-
si, riittää että kiinnittää huomiota elämisen pieniin asioihin.

 

Jääkaappirunous on elämän suola!

Olin haaveillut jääkaappirunomagneeteista jo pitkään. Olin jo mielessäni 
suunnitellut, miltä jääkaappi näyttää, kun siinä on tajunnan virralla
tuotettuja tekstejä ja viestejä rakkaalle.

Sain avomieheni suostuteltua runomagneettien ostoon ja ostimmekin
sitten 510 runomagneettia in english ja heti kotiin päästyä alkoi runosuoni sykkiä.

Viihdyin jääkaapin edessä, magneettien parissa niin tiiviisti, että avomies oli käynyt vessassa käydessäni kirjoittamassa jääkaapin oveen magneettiviestin:
"Today she was obsessed to magneting our fridge, is it normal?", jonka alle minä vastasin niin ikään magneettiviestein: "yes, it's hell of a fun" ja asiasta ei sen jälkeen puhuttu.

Olen itsekin aivan ihmettynyt siitä, kuinka lauseita vain tulee, kun niitä alkaa kokoamaan magneeteista. Se on yllättävän helppoa... jopa englanniksi. Lauseista muodostuu sekavia kokonaisuuksia, joista voi kuitenkin
oikein tarkkaan lukemalla ja hyvällä tahdolla löytää jonkin ydinsisällön.

Jääkaappimagneetit tekevät meistä kaikista kotilyyrikoita. Nyt teokset eivät vaan päädy enää pöytälaatikkoon, vaan jääkaapin oveen, josta vanhat tekstit raivataan pois uusien tieltä.

Jääkaappilyriikka voi olla myös sosiaalinen tapahtuma. Mikä olisikaan hauskempaa kuin linnoittautua kaveriporukalla jääkaapin eteen runoilemaan? Myös vieraat voivat jättää jääkaappimagneeteilla oman viestinsä talon asukkaille, hyvä tapa, jos on jäänyt jotain
esimerkiksi hampaankoloon... heh heh.

Jääkaappimagneetit ovat kulttuuria, tunteidenpurku väylä ja kaikkea mahdollista
siltä väliltä. Suosittelen lämpimästi jokaiseen talouteen.

The Fridge poetry #1

Pathetic pants

Eat and act

Do not bite this happy free food please

Want to safe people?
Don't steal the saw!

I'm on a long break

a bedroom against shit

true passion and modern chaos since year one