Päivän pelastus ja puolustuspuhe VR:lle

Väsyneenä ja koko päivän huonosta olosta kärsineenä pinnistin viimeiset voimani juostessani paikallisjunaan Helsingin keskustassa. Juoksin kuin viimeistä päivää kohti junaa, kun junan päädystä, ikkunasta pilkisti pää ja konduktööri huikkasi iloisesti että "hyppäähän rattaille niin lähdetään". Väkisinkin alkoi hymyilyttää konduktöörin heittämä kommentti ja hymyilinkin sitten itsekseni koko junamatkan (ja kanssamatkustajat varmaan ihmetteli, eihän suomalaisen nyt kuulu hymyillä).

Muutenkaan en aivan täysin ymmärrä suomalaisten negatiivista asennetta VR:än palveluita kohtaan. Tuntuu että kyseessä on niinkutsuttu massailmiö, kun muutama henkilö on julkisesti paheksunut VR:ää, niin on itsekin pakko sitten kritisoida.
Siksi lienenkin kai erityisen outo suomalainen, kun minulla on vain pelkkää hyvää sanottavaa vr:ästä.

Olen matkustanut paljon junilla, niin paikallisjunissa- kuin pidemmilläkin matkoilla ja ensimmäisenä täytyy sanoa, että olen saanut todella hyvää asiakaspalvelua, ja tunnen tulleeni hyvin kohdelluksi. En muista aluksikaan nähneeni yhtään työhönsä leipääntynyttä konduktööriä junamatkoillani, vaan kaikki ovat olleet iloisia ja asiakaspalvelutaitoisia. Muutama konduktööri on piristänyt minun ja kanssamatkustajieni päivää kuuluttamalla hyvät päivänjatkot ja varoittamalla kävelyteiden liukkaudesta. Ei voi olla hymyilemättä.

Okei, okei. Talvella junat ovat myöhässä ja niinpäinpois, mutta tämähän ei ole kiinni VR:än henkilökunnasta. Junien myöhästely johtuu jäätyneistä vaihteista raiteissa, jotka pitää lämmittää ihmisvoimin. Jäiset vaihteet ovat käsittääkseni vaarallisia ja osoittaa mielestäni vain suurta vastuuntuntoa olla menemättä niistä eteenpäin ennenkuin ne on saatu sulatettua... Ja omat opettajani ovat ainakin ymmärtäneet, jos olen opinahjosta junien takia myöhästellyt. Ja huomioikaa, VR taitaa olla kuitenkin maailman junien aikataulussapysyvyyksien top kolmosessa, ei voi olla kovin huonosti asiat.

Toki itseänikin ottaa välillä kuuppaan kun herkkänä matkapahoinvoijana joudun matkustamaan monen tunnin matkoja junassa selkä menosuuntaan, mutta ymmärrän kyllä, että asettaisi lippuluukun työntekijät aivan mahdottoman tehtävän eteen vaatia kasvot menosuuntaan olevaa istumapaikkaa itselleen. Älkäämme siis vaatiko VR:ältä epäinhimillisyyksiä, sillä vain ihmisethän niitäkin koneita pyörittää. Sitäpaitsi, yleensä näihin paljon kohuttuihin "VR:än epäkohtiin" on aivan ymmärrettävät syyt jos vaan napinan sijaan viitsittäisiin niihin perehtyä. Joten hieman ymmärrystä pliis!

T:nimim. Tyytyväinen Valtion rautateiden palveluihin

Trilogian päätösosa: Minäkö limuaddikti osa III

(Jos kerta Matrix ja Tähtien Sotakin niin sitten minäkin!)

Herra Aspartaamin hyökkäys:

Sain tuossa päivänä eräänä

kommentin

blogiini, mikä jo sinänsä on suuri ihme. Eikä siinä vielä kaikki, kommentti koski edellistä kirjoitustani aiheesta, eli "Minäkö limuaddikti osa II".
Tämä kommentti sai viimeistään minut vakuuttumaan aspartaamin pahuudesta ja olen tässä nyt pitkän (?) harkinnan tuloksena päättänyt sanoa sopimuksen irti herra aspartaamin kanssa.
Herra aspartaami on itse pahuus joka ujuttautuu salakavalasti ihmisen elämään, tuhoten tämän sisältä päin, syövyttäen kaiken tieltään. Olen kuullut sanottavan, että aspartaami tyhmentää.. sekö onkin selitys sille että olen tällainen?
Pakko kai hyväksyä se, mitä rakas sisareni on minulle tolkuttanut, limu lihottaa ja se on vain hyväksyttävä.
Mahtaakohan minulla itselläni olla sisuskaluja enää lainkaan? Pelastetaan nyt edes ne mahdollisesti jäljellä olevat rippeet!

nimim. Kohentunutta elämänlaatua odotellessa.

Taideseppiä kaapelitehtaalla

Taidesepät esittelevät tuotoksiaan 28-30.10.2005 Kaapelitehtaalla ja itse olin asiaankuuluvasti paikalla tarkistamassa meininkiä.
Esillä oli monipuolinen kattaus suomalaisen metallikäsityön ammattilaisten aikaansaannoksia, enkä voinut kuin katsoa niitä ihaillen. Useammankin kerran siinä kierrellessä tuli todettua että "tuossa onkin mulle tavoitetta". Omat suosikkini messujen esineannista olivat hauska etanapullonavaaja, sekä taottu käärme, puhumattakaan J.T. Pälikön valmistamista terä-aseista (kerrassaan upeita!).

Mieltäni lämmitti myös se, että sepillä oli aikaa vaihtaa muutama sana kanssani ja kävinkin monta antoisaa keskustelua messuillakiertelyn lomassa. Oli mukava kuulla kokeneiden ammattilaisten näkemyksiä asioista, siitä sai ammennettua itselleenkin tavoitteita ja neuvoja tulevaisuuteen.

Päivän saldo

Eli bla bla blaa.. osa IX


VÄSYMYS
se.

TULEHTUNUT
haava sormessa.

EI
ole mukava.

TALVI
on tullut.

PAKKANEN
on kivempi kuin loskakeli.

LOSKAKELI
on ihan huono.

Päivän saldo

Eli spekuloinnin arvoisia asioita osa VIII

Klo. 17-18:

SYKSY
on tullut.

SADE
piiskaa.

LAHKEET
kastuvat.

KAAKAO
on hyvää.

ISTUN
sisätiloissa.

KAAKAO-
muki kädessä.

KATSON
kun ihmiset rämpivät sateessa.

Happy birthday ja toteutunut unelma

Sitä aina sanotaan, että unelmat eivät ole tarkoitettu toteutettaviksi. Yksi omistani kuitenkin toteutui eilen kansallisoopperassa, aivan yllättäen.
Olen halunnut jo pitkään kuulla suosikkisäveltäjäni Mozartin säveltämän Figaron häät- oopperan alkusoiton "livenä", eikä liikutuksen määrällä ollut rajoja, kun se eilen kajahti ilmoille Oopperan orkesterin soittamana ja virtasi lävitseni. Liikutuin kyyneliin.
Se, että unelma toteutuu, ei tarkoita sitä, että siitä tarvitsee luopua. Päin vastoin, itse maltan tuskin odottaa ensi kevääseen, jolloin Figaron häät tulee kansallisoopperan ohjelmistoon ja pääsen kuulemaan alkusoiton uudelleen.


Joukko tanssijoita vääntelehtii näyttämöllä musiikin tahdissa, hallitsevat kehoa ja mieltään. Oli meneillään Happy birthday, eli muun muassa Mozartin ja Thsaikovskyn musiikkiin tehdyistä modernin tanssin koreografioista koottu esitys. Tanssi välitti tunteita ja tilanteita läpi salin. Oli intohimoa, vauhtia, huumoria, draamaa, rakkautta ja epätoivoa.

...Mies loikkii näyttämön poikki gasellin omaisesti...

...Nainen ottaa kevyesti kiinni miehen hartioista ja pyörähtää pelkän jalkateränsä varassa tämän ympäri
(mm. tällaisia asioita tapahtui näyttämöllä esityksen aikana, tarkkaan en osaa sanoa että missä järjestyksessä, mutta tapahtui kuitenkin.)

Tämä tanssi on kuin taitoluistelua ilman jäätä ja luistimia, kera hyppyjen ja piruettejen.

Olen tähän asti suhtautunut balettiin hieman varauksella, sillä olen lukenut juttuja baletti"teollisuuden" raadollisesta puolesta, joka painostaa naisballeriinoja sairaalloiseen laihuuteen. Kaikki kansallisoopperan näyttämöllä eilen näkemäni naiset näyttivät kuitenkin terveiltä ja hyvinvoivilta, eivät viimeiseen asti riudutetuilta luurangoilta.
Täydellinen kehon hallinta ja upeat tanssikuviot alkoivat kiehtoa. Vaatii taitoa, tietoa, tahtoa, kovaa kuntoa ja notkeutta yltää suorituksiin, joihin nämä tanssijat pystyvät. Tanssiesitystä katsoessani nousi mieleeni ajatus: josko aloittaisi itsekin balettiharrastuksen näin myöhemmällä iällä...

Kuvaus Happy Birthday esityksestä (Suomen kansallisoopperan sivut)

Päivän saldo

Kaiken uuden vastapainoksi päätin ottaa mukaan myös jotain vanhaa ja päätin jatkaa

täällä

alkanutta tapaa listata päivän spekuloinnin arvoiset asiat.
Siispä, olkaatten hyvät:
Spekuloinnin arvoisia asioita osa VII (?):

UNELMAT
voivatkin toteutua aivan odottamatta.

PYSYVÄ JÄRJESTYS
on vaikeampi saavuttaa kuin pysyvä epäjärjestys.

SYKSY
on tullut.

UUSI KUKKARO
on ihana.

SYYSKUU
meni seinäkalenterissa ihan ohi...

KOSKA
unohdin kääntää sivua.

SÄÄSTÖMUUMI
vartioi.

VÄSYMYS
valtaa.

SÄNKYKIN
on petaamatta.

JOSPA
menis takasin nukkumaan.


(coming soon: Happy Birthday, Mozartia modernisti ja vähän muutakin..)

Käy Muumilaaksoon

Istun tietokoneen monitorin edessä ja katson Muumipeikkoa silmiin. Tämä Muumipeikko, jonka kanssa harjoitan intensiivistä tuijotuskisaa, on muovinen Aktia- pankin "säästömuumi", jonka sisuksiin olen laittanut jo ensimmäiset säästökolikkoni ja tämä hahmo huokuu muumiutta ja sen syvintä olemusta..
Tove Jansson on luonut aivan oman maailmansa muumi kirjojen- ja veljensä Lars Janssonin kanssa toteuttamiensa sarjakuvien avulla. Kirjojen ja sarjakuvien tummanpuhuva sävy ja mielikuvitukselliset tarinat vievät meidät jonnekin, kauas tästä maailmasta, mutta silti niin lähelle kaikkea olemassaolevaa. Muumitarinoiden filosofinen ja tekstiin heijastuva ote tuo ulottuvillemme aforismeja, jotka ovat vähintäänkin A.A.Milnen luoman Puolen hehtaarin metsän asukkien sutkautusten luokkaa.
Jokainen meistä voi samaistua muumeihin ja löytää muumilaakson erilaisista asukkaista oman samaistumisenkohteensa. Oletko sinä Muumimamma, Niiskuneiti vai Viljonkka? Vai kenties Muumipeikko, Nuuskamuikkunen vai Nipsu? Ehkä jokainen meistä löytää muumilaaksosta osan itseään, ilman että sitä tarvitsee edes sen suuremmin etsiä.
Vaikka Tove ja Lars Janssonin alkuperäiset Muumitarinat ja sarjakuvat lienevät tarkoitettu enimmäkseen aikuisten luettavaksi, niin japanilaiset toivat muumit myös lasten ulottuville. Janssonien tummanpuhuva jälki vaihtui japanilaisten käsissä kokonaiseksi värien kirjoksi ja tarinat muokattiin kohderyhmälleen sopiviksi. Vaikka tekstiä muutettiin ja piirrosjälki vaihtui, niin silti japanilaisen piirrosjäljen alla näkyy pääpiirteet samasta, Tove Janssonin luomasta maailmasta, joka tempaisee mukanaan seikkailuihin.
Ei ole Janssoneiden alkuperäisten muumien voittanutta, mutta on vain rikkautta, että muumit on saatu yhä laajemman ja laajemman ryhmän luettaviksi ja nähtäviksi. Muumit eivät ole pelkästään aikuisten tai lasten yksinoikeus, vaan muumit kuuluvat kaikille ja hyvä niin, sillä sääliksi kävisi niitä ihmisiä , jotka joutuisivat elämään elämänsä alusta loppuun ilman muumeja.

Minäkö limuaddikti, osa II

Jatko-osat ovat useimmiten syvältä, mutta sallittakoot syrjähyppy tämän kerran.
Vastapainona sille, että limu on hyvää, sitä täytyy saada joka päivä ja se luo jonkinlaisen turvallisuuden tunteen (?), se myös närästää. Ehkä närästys olikin kosto vain siitä, että join äsken colaa suoraan pullosta, sehän on kerrassaan paha tapa HYI!
Kamalaa on myös se, kun juuri vietettyäsi ihanaisen, kahdenkeskisen hetken limupullon kanssa, tulee colasta johtuva "jälkiröyhtäys" ja hiilihapot menevät nenään. Silloin tuntuu, että silmät pullistuvat ulos päästä ja nenästä valuu limakalvon riekaleita. Näin ei ole onneksi kuitenkaan vielä todellisuudessa tapahtunut.
Lisäksi limunjuonnin sivuvaikutuksiin kuuluu aivan tajuton k*sihätä. Limu menee suoraan elimistön läpi(ihan noin mu-tu tuntumalta heitettynä) ja limunlipittämisen yhteydessä on oltava varma siitä, että n. puolen tunnin sisällä tapahtumasta vessa on vapaa ja reitti sinne selvä.
Olen ikuinen laihduttaja (se onkin sitten jo ihan toinen tarina...) ja minulla on sen johdosta ikuinen taistelu itseni kanssa light limuja koskien. En juo sokericoca-colaa kuin viikonloppuisin (silloin on karkkipäivä!) ja muuten menee juomingit tuonne light osastolle. Ei siinä muuta ongelmaa kuin että monista lähteistä on kuulunut puhetta aspartaami-makeutusaineen haittavaikutuksista, se kuulemma tuhoaa aivoja, enkä voi olla ajattelematta asiaa...
Pitäisiköhän lopettaa limunjuonti?

Paikanvaihto

Msn space on.. noh suoraansanottuna paska, joten päätin siirtyä ajatuksineni blogspottiin ja täten hylätä spacen ja rekisteröityä jälleen kerran uuteen blogipalveluun, minä se en vaan osaa pysyä poissa, kiitos digitaaliklosetille inspiraatiosta.

Aikaisemmat rustailut löytyvät edelleenkin vanhasta osoitteestaan

eli täältä

mutta tästälähtien pureudun elämän ilmiöihin ajankohtaisesti täällä, kärsikää.