RANSKASSA 22-26.5.2006

Matkamme alkoi 22.5 kello 9.30 Helsinki-Vantaan lentokentältä. Matkasuunnitelmanamme oli siis lentää ensin Finnairilla Pariisiin, sieltä Air Francella Marseilleen, josta sitten vuokrattaisiin auto ja ajettaisiin sillä Alésiin.
Minä, ensikertalentäjä olin boardingia odotellessa aivan jännityksestä kankeana. Eniten minua pelotti koneen nousu ja mahdollinen turbulenssi. Nousun aikana lentokoneen ikkuna oli visusti kiinni ja kun pyörät irtosivat kiitoradasta niin tämä tyttö puristi tuolin käsinojia rystyset valkoisina. Kun meno alkoi tasaantua, niin kysyin Emilialta jo hieman pettyneeseen äänensävyyn, että tässäkö tää nyt sitten olikin. Ehkä ei olisi kuitenkaan pitänyt nuolaista ennenkuin tipahtaa, sillä pahin oli vielä edessä. Toukokuun kahdenkymmenennenkahden päivän lentosää ei ollut paras mahdollinen ja menoa riittikin kuin Linnanmäen vuoristoradassa konsanaan. Rajusta turbulenssista huolimatta selvisimme kuitenkin ehjinä, vaikkakin kasvoistamme vihreinä Pariisiin ja minimaalisen tihkusateessa toilailun jälkeen löysimme jopa oikeaan jatkolentokoneeseemmekin. Tämä paikallislento Pariisista Marseilleen olikin jo hieman helpompi pala kaikin puolin.
Saavuimme Marseilleen nälkäisinä ja heti ensitöiksemme menimme matkalaukkuhihnan ääreen kyttäämään ruumasta saapuvia matkatavaroita, tavoitteenamme löytää omamme. Noh, kaikki sujui muuten mallikkaasti, mutta Tuomaksen ainutlaatuista Hesburger kassia ei näkynyt missään. Eipä siinä sitten muu auttanut, kuin Tuomaksen lähteä viereiseen löytötavaratoimistoon, ja meidän viereiseen kahvilaan juomaan limonaadia ja odottamaan. Pian Tuomas saapuikin paikalle ja näytti saamaansa pientä "ensiapupakkausta" joka sisälsi pikkiriikkisen dödön, hammasharjan, kokoontaitettavan hiusharjan ja muuta tarpeellista. Tuomaksen oma kassi oli nimittäin jäänyt Pariisiin ja virkailijat lupasivat toimittaa sen perässä hotellille. Siihen asti Tumben oli tultava toimeen käsimatkatavaroilla ja kentältä saamallaan pikkupussukalla.
Asiasta toiseen; vegaanista ruokaa on aivan toivotonta Ranskassa metsästää, se tuli todettua jo Marseillen lentokentällä. Kiersimme Emilian kanssa kentän kaikki ravintolat "vegan passportin" (netistä valmiina tulostettu teksti, jossa kerrotaan vegaaniudesta jne.) kanssa ja saatiin vastaukseksi naureskelua ja "no, no". No ei siinä muu auttanut, kuin jatkaa sitten nälkäisenä (ja kiukkuisena!) matkaa. Matka jatkui samantien lentokoneen läheisyydessä sijaitsevaan "autovuokraamosumaan". Opettajamme kävivät kaikki lähistön kuusi autovuokraamoa läpi, tuloksetta. Emme siis saaneet autoa vuokrattua, sillä ilmeisesti Marseillen päässä oli jotain häikkää opettajamme Dinners Club- kortin suhteen. Suunnitelma B oli ottaa taksi ja mennä sillä Marseillen juna-asemalle ja jatkaa junalla Alésiin. Hyvä idea. Ainoa vaan, että koko porukka ei olisi mahtunut yhteen taksiin ja kahden taksin vuokraaminen olisi 20 kilsan matkalta maksanut yhteensä 100euroa! Joten eikun bussiin ja sillä kohti juna-asemaa.
Juna-asema oli hieno paikka, eikä haittannut yhtään, että jouduimme siellä hetken odottamaan junaa. Bongasin heti ensimmäisenä mukavannäköisen pikkukioskin josta ostin nälkääni pienen pussin perunalastuja. Ai että teki hyvää! Käytiin siinä sitten vielä asemalla pizzalla/couscousilla jne. kunnes olikin jo aika siirtyä junaan. Junamatka meni äänekkäästi korttia pelaten ja maisemia ihaillen. Vaihdoimme junaa kerran Nimesissä ja Alésissa Lycée Jean Babtiste Dumasin englanninopettaja Brahima olikin jo meitä vastassa ja opasti meidät hotellille. Tämän raskaan 17 tunnin matkustamisen jälkeen hotellille pääsy oli yhtä juhlaa ja uni maittoi.
Meille opiskelijoille oli järjestetty ohjelmaa todella kattavasti ja matkustimmekin höyryveturin avovaunussa Saint Jean Du Gardiin maisemia katsellen ja sieltä Bambouseraie bambumetsänähtävyyteen. Oli hienoa saada tutustua hieman paikalliseen luontoon, joka poikkesi täysin suomen luonnosta. Itse koen, että Bambouseraie oli minulle suurin kulttuurinen elämys tällä matkalla. Takaisintulomatkalla pysähdyimme Points du Camisardiin, osaksi kuivuneen joen rannalle syömään evästä ja kaikkien muiden naposteltavien sisältäessä lihaa, kalaa tai juustoa, meni minun välipalani jälleen perunalastulinjalle. Mutta siltikään ei reissun järjestäjiä voi moittia, sillä naposteltavaa oli järjestetty runsaasti, niin, että kaikille halukkaille riitti. Oli myös hienoa nähdä aurinkopaneeleja lähietäisyydeltä Alésin kaupungintalolla, jossa vierailimme myös aurinkoenergiaa tutkailemassa.
Parina iltana kävimme tutustumassa myös Alésin juhlaelämään, sillä paikallinen karnevaali sai ihmiset tanssimaan yömyöhään kaduilla musiikin tahtiin. Vapaapäivämme, viimeinen päivä ennen lähtöä meni hotellilla oleskellessa ja läheisessä puistossa istuskellessa. Lämmin sää helli meitä koko matkan ajan ja yksi jos toinenkin palasi kotiin kevyt rusketus pinnassa. Puistosta löytyi myös puu, jonka juurella oli näin suomalaisen silmään aivan valtavia käpyjä. Pohdiskelin siinä kävyn äärellä, että suomalainen orava tulisi tuonkokoisen kävyn yhdestä siemenestäkin jo aivan täyteen... Kuinkakohan isoja Alésin paikalliset oravat oikein ovat?
Matka oli mukava ja samoin porukka jolla sinne lähdimme. Vaikka tutustuin Tuomakseen ja Markukseen vasta tämän projektin tiimoilta, niin ihankuin olisin tuntenut nuo pojat aina. Emilian kanssa tunsimme jo entuudestaan (olemme luokkatovereita), mutta meidänkin ystävyytemme vain vahvistui matkan aikana. Kuitenkin sanoa täytyy, että matkan aikana totesin, että ranskalainen kulttuuri ei ole minua varten. Alésin katuja kävellessä näki alinomaan niin paljon asioita, joista tuli paha mieli, että en kyllä Ranskaan muuttaisi. Ja kuten tuli jo Marseillen kohdalla todettua, niin kasvisruoan saaminen Ranskassa on todella vaikeaa ja jouduinkin elämään koko matkan lähinnä ranskalaisilla ja perunalastuilla, kun muuta ei ollut saatavilla.


TUULIVOIMAPROJEKTI

Aloitimme projektin teon Ranskanmatkan tiimoilta (itse olin mukana Inkoon tuulivoimalakäynnillä viime talvena, kun ranskalaiset olivat suomessa) työskentelemällä ensin pareittain, tytöt omana ryhmänä ja pojat omana ryhmänään. Aihealueet oli jaettu ja työnjako tehty, joiden pohjalta jokainen työsti omaa materiaaliaan. Kun materiaalit olivat joka taholta suurinpiirtein kasassa, niin tapasimme kasvotusten Omnian Leppävaaran toimipisteessä. Tiivistimme tekstit kompakteiksi paketeiksi ja käänsimme ne englanniksi parhaamme mukaan. Leppävaarassa myös laitettiin tyttöjen osuus Power Point muotoon. Parin päivän päästä tapasimme uudelleen koko ryhmän kanssa ja laitoimme poikien osuuden osaksi kokonaisuutta ja viimeistelimme esityksen. Kasvotusten teimme projektia yhteensä n. 10 tuntia, jonka lisäksi pidimme Emilian kanssa yhden palaverin kasvotusten, sekä teimme työnjaot, joiden pohjalta kirjoitimme omilla tahoillamme pohjat teksteihin. Esityksen valmistuttua se tallennettiin muistitikulle ja eikun Ranskaan esitelmää pitämään.
Suureksi ihmetykseksemme olimmekin ainoat oppilaat koko matkalla. Bonusta siis sille eräälle miesopiskelijalle, joka kävi meidän kanssamme Jean Babtiste Dumasissa syömässä, hän taisi olla ainoa opiskelijakontaktimme tällä reissulla. Tuulivoimaesitelmänkin pidimme opettajajoukolle, oppilaiden loistaessa poissaolollaan. Se oli hämmentävää, sillä oletimme, että muiden yhteistyökoulujen opiskelijat olisivat myös kantaneet kortensa kekoon, mutta toisaalta helpottavaa, ettei esitystä kuuntelemaan tulleita ihmisiä ollutkaan niin paljon kuin oletimme.
Teknisistä ongelmista (videon puuttumisesta) huolimatta esitys vedettiin läpi hyvin ja hyvä maku jäi suuhun. Me voimme ainakin olla ylpeitä siitä, että olemme tehneet oman osuutemme uusiutuvia energiamuotoja koskevaan projektiin- kuten oli sovittu.

Sarin Ranskanmatkan kuva-albumi katsottavissa

täällä.

Coming soon:

Pitkästä aikaa:

Sari ja kumppanit Ranskassa 22-26.05.06
Stam1na senaatintorilla 09.06.06.