
PIRATES OF THE CARRIBBEAN: KUOLLEEN MIEHEN KIRSTU
(Pirates of the Carribbean: Dead mans chest)
Noniin, aluksi voisin mainita Pirates of the Carribbean, dead mans chest:ista sen, että oli mielestäni parempi, kuin edeltäjänsä. Siis Ensimmäisessä POC- elokuvassa minua hämäsi eniten se, että elokuva oheni ohenemistaan, kunnes se "huipentui" räiskintään, efekteihin ja huonoihin, juuri niin tyypillisiin tietokonehaamuihin, jotka latistivat tunnelman täysin. Itse olen sitä mieltä, että tuon POC asetelman olisi saanut herkullisen sekä ehkä jopa syvällisenkin elokuvan tehtyä, mutta lähinnä jäi sellainen tunne, että elokuva ratsasti vain Jack Sparrown ihastuttavan renttumaisen olemuksen ja sen saavuttaman suosion aallonharjalla.
Noh, tätä kokemusta vasten en odottanut Kuolleen miehen kirstulta juurikaan mitään. Sitähän aina sanotaan, että jatko-osat eivät voi olla parempia kuin ensimmäiset osat, joten olin elokuvateatteriin saapuessani aivan varma että tästä ei enää elokuva voi huonommaksi mennä. Uskaltanen kuitenkin väittää, että tämä jatko-osa oli kuitenkin piirun verran parempi
Noh, tälläkertaa merellä seilaaviin örkkimörkkeihin oli panostettukin jo jonkin verran, eikä elokuvaa katsoessa tullut niin välitöntä tunnetta siitä että katsoo "keinotekoisia" hahmoja. Olin varautunut elokuva-arvosteluja luettuani siihen, että elokuva tulee olemaan nukahduttavan tylsä, ja yllätyksekseni kuitenkaan yhtään supertylsää kohtaa en elokuvasta löytänyt, siltikin elokuva tuntui junnaavan aika pitkälti paikallaan ja toistavan ensimmäisestä osasta tuttua vaara vaanii merellä- kaavaa. Kaikenkaikkiaan jäi tästäkin elokuvasta hieman tyhjä olo. Toki Jack Sparrow on hurmaava hahmo kaikessa renttumaisuudessaan, mutta se ei siltikään taida yksin riittää pitämään elokuvaa pinnalla, vaikkakin elokuvan tekijät lieneekin siihen luottaneet.
Näinä elokuvatrilogioiden trendiaikoina tämäkin elokuva jäi saippuaoopperamaisesti.. noh, kesken, selvästikin kielien ja lupaillen täydennystä POC trilogiaankin.. Onko se sitten hyvä vai huono juttu? Sen päättäkööt jokainen itse.
V NIINKUIN VERIKOSTO (V for Vendetta)
Itse Matrixin suurena ystävänä odotin tältä Matrix- trilogian tekijöiden elokuvalta paljon ja tälläkertaa elokuva lunasti odotukset.
Hugo Weaving teki suorastaan mahtavan roolityön salaperäisenä naamarimies V:nä. Eleet, ääni, olemus.. kaikki aivan nappiin. Salaperäinen aatteensa puolesta taisteleva V on hahmona kiehtova ja Hugo Weavingin roolityö toi siihen täydennyksen. Hitaasti viipyilevä ja analysoiva, ja paikoin jopa runollinen puhe kietoi katsojan sormensa ympärille ja vuorosanat olivat kuin luodut Waevingin äänelle. En oikein osaa kuvailla, millaisen tunteen tämä hahmo minussa sai aikaan.. tunsin samalla empatiaa, sääliä, syyllistämistä, vihaisuuttakin.. ja se lienee hahmon tarkoituskin.
Lisäksi kaunis ja hentoinen Natalie Portman toi elokuvaan kaunotar ja hirviö asetelman. Eveyn ja V:n huikaiseva rakkaustarina; sirosta ja kauniista naisesta ja karrelleen palaneesta miehestä.
Elokuvan kuvakielessä ja olemuksessa on mielestäni selviä Matrixmaisia vaikutteita. Oli hidastettuja kohtauksia, joissa liike tuotiin selvästi esille, sekä kylmiä sävyjä.. mutta se ei haitannut ollenkaan, sillä elokuvan maailma, jossa Yhdysvallat on hajonnut ja Englanti on kaaoksen partaalla, on kuitenkin ehjä.
Elokuva sijoittuu tulevaisuuteen, mutta siltä on turha odottaa lentäviä autoja, robotteja tai äärimmilleen vietyä huipputeknologiaa. Ihmiset olivat jotakuinkin samanlaisia kuin nykyaikanakin, samoin televisiot, autot.. ainoat elementit, joista näkyi, että olemme tulevaisuudessa, olivat paikka paikoin näytetyt high tech tietokoneet, sekä vastaavat pienet, ei niin relevantit elementit. Tämä on mielestäni hyvä tapa tuoda maailman aikakautta esille, tekemättä siitä mitään sen suurempaa numeroa, se, mihin aikaan elokuva sijoittuu, kun ei varsinaisesti ollut se pääasia tässä elokuvassa, eikä elokuvassa mainittu vuosilukujakaan kuin ehkä sen yhden kerran.
Yhden ärsyttävän piirteen löysin tästä elokuvasta. Odotin jo elokuvan puolesta välistä lähtien, että milloin salainen naamiomies V paljastaa kasvonsa. Ikäväkseni sitä hetkeä ei tullut koko elokuvan aikana, vaan hahmo saatettiin hautaan asti naamio päässään. Toisaalta, tarkemmin ajateltuna osa hahmon kiehtovuudesta ja salaperäisyydestä olisi kadonnut, jos hänen kasvonsa olisi paljastettu.
Kaikenkaikkiaan; hyvä elokuva.