Tapahtui eräänä kauniina päivänä, eli kurkistetaan, mitä tapahtui 18.4.2007:
"Siis voiko aikuiselle ihmiselle käydä näin??? Eikö huolimattomuudella ole mitään rajaa???
Aivan kuten pomokin ihmettyneenä totesi asiasta kuullessaan: "miten noin voi käydä.. tuohan on ihan pikkulasten toimintaa."
...eli meninpä sitten kadottamaan kännykkäni .
Joo eihän tää mikään elämän ja kuoleman kysymys ole, mutta harmittaa silti.. Jos kännykkää ei löydy, niin edessä on simkorttien hankkimiset sun muut.. onneksi on kotona laatikossa käyttökelpoinen kännykkä, joten uuden ostoa ei heti tarvitse ajatella.
Mutta siis tämä huolimattomuus! Mihin olen voinut kännykkäni jättää.. R-Kioskille juu, mutta siellä se ei ollut kun sinne soitin. Bussiin juu, siellä eivät osanneet vielä sanoa vaan pyysivät soittamaan illalla uudelleen... Junaan juu, mutta siinä tapauksessa saan tietää asiasta enemmän vasta huomenna..
Tyhmähän minä olin kun kannoin kiireessä kulkiessani kännykkää kädessä (kai???) viimeisin muistikuva oli kun kävelin vanhempien luota junalle ja katsoin kelloa.
Käytin törkeästi työpaikan puhelinta hyväkseni ja soittelin Connexille, dna:lle (suljin tilapäisesti liittymäni) ja joka paikkaan tuloksetta.. Uudelleen pitäs tosiaan tuonne Connexille soittaa illemmalla kun tietävät tämän päivän löytötavarasaldon.."
Jälkisanat:
Soittelin Connexit ja Suomen löytötavaratoimistot toiseen kertaan läpi, ja tuloksetta. Sieltä sanottiin vaan, että eipä oo kännyköitä meillä. Tässä vaiheessa luovuin jo täysin toivosta löytää kännykkääni. Joku oli sen piruuttaan vienyt, huokaisin ja aloin valmistautua henkisesti uuden puhelimen ostoon.
Kauaa ei nokka tuhissut kun avokin kanssa marssimme suoraan töistä kännykkäliikkeeseen, avasimme uuden sim- kortin vanhalla puhelinnumerollani varustettuna, sekä saimme hyvän tarjouksen käytännössä uudesta puhelimesta. Tämä yksilö oli käynyt jonkun ihmisen kotona, näppäimiä oli paineltu ja todettu että
"ei tää oo mun tyyppiä" ja palautettu
takaisin kauppaan. Saimme siis tämän kännykän jo muutenkin kohtuullisesta hinnasta vielä alennusta, joten uuden sim kortin lisäksi tarttui myös uusi ehta puhelinkin matkaan.
No ei tämä juttu olisi kertomisen arvoinen jos se loppuisi tähän. Seuraavana päivänä löytötavaratoimistosta kolahti laatikkoon salaperäinen kirje,
"omaisuuttanne on hallussamme ja odottaa noutamistaan"...
ja mikäs muu siellä lost and foundissa odottikaan kuin se kännykkä...
(ps. Näin jälkikäteen sanottakoot, että pomon äänensävy kommenttiaan sanoessa oli lievästi ilmaistuna huumoripitoinen... Jätin sen vaan alkuperäisessä viestissä kertomatta, soimatakseni itseäni tuon episodin johdosta. Kännykkäkin haettiin löytötavaratoimistosta ja se pääsi käyttöön, käyttökelpoinen puhelin kun vielä on )
