Minäkö limuaddikti, osa II

Jatko-osat ovat useimmiten syvältä, mutta sallittakoot syrjähyppy tämän kerran.
Vastapainona sille, että limu on hyvää, sitä täytyy saada joka päivä ja se luo jonkinlaisen turvallisuuden tunteen (?), se myös närästää. Ehkä närästys olikin kosto vain siitä, että join äsken colaa suoraan pullosta, sehän on kerrassaan paha tapa HYI!
Kamalaa on myös se, kun juuri vietettyäsi ihanaisen, kahdenkeskisen hetken limupullon kanssa, tulee colasta johtuva "jälkiröyhtäys" ja hiilihapot menevät nenään. Silloin tuntuu, että silmät pullistuvat ulos päästä ja nenästä valuu limakalvon riekaleita. Näin ei ole onneksi kuitenkaan vielä todellisuudessa tapahtunut.
Lisäksi limunjuonnin sivuvaikutuksiin kuuluu aivan tajuton k*sihätä. Limu menee suoraan elimistön läpi(ihan noin mu-tu tuntumalta heitettynä) ja limunlipittämisen yhteydessä on oltava varma siitä, että n. puolen tunnin sisällä tapahtumasta vessa on vapaa ja reitti sinne selvä.
Olen ikuinen laihduttaja (se onkin sitten jo ihan toinen tarina...) ja minulla on sen johdosta ikuinen taistelu itseni kanssa light limuja koskien. En juo sokericoca-colaa kuin viikonloppuisin (silloin on karkkipäivä!) ja muuten menee juomingit tuonne light osastolle. Ei siinä muuta ongelmaa kuin että monista lähteistä on kuulunut puhetta aspartaami-makeutusaineen haittavaikutuksista, se kuulemma tuhoaa aivoja, enkä voi olla ajattelematta asiaa...
Pitäisiköhän lopettaa limunjuonti?