Lennä Nykäsen Matti?

Suomen lentävästä ihmeestä on tehty nyt elokuva.
Kävimme katsomassa elokuvan ensi-iltaviikonloppuna ja salit olivat täynnä kiinnostuneita ja uteliaita ihmisiä. Kiinnostuneita ja uteliaita ehkä Matti Nykäsestä ja ehkä myös itse suurella äänellä mainostetusta elokuvasta.

Näin jälkikäteen täytyy kyllä sanoa, että elokuva oli mielestäni hyvä. Siitä huolimatta, että elokuvaan oli otettu so notin ja fiftisikstin kaltaisia Nykäsen legendaarisia sutkautuksia, ei se pilkannut millään tavalla Nykästä, vaan toi esille sen, kuinka vaikeaa nuoren miehen voi olla pysyä pystyssä suurten odotusten ja alati kasvavan paineen alla. Kun paineet käyvät sietämättömäksi, on kuningas Alkoholin palveluksiin helppo sortua, enkä ihmettele, että nuorelle Nykäselle kävi niin.
Viina vaan ei sovi kaikille ihmisille ja jotkut se tekee väkivaltaiseksi. Eihän väkivalta tietenkään ole hyväksyttävää kännissäkään, mutta voiko alkoholiin turvautuminen olla avunhuuto, johon kanssaihmisten tulisi vastata?
Kuka lohduttaisi Mattia?

Tämän elokuvan näkemisen jälkeen näen Matti Nykäsenkin aivan eri silmin. En enää tahdo halveksua Nykästä, vaikka hänen kasvonsa koristavatkin kovin usein lööppejä ja juorulehtien kansia. Elokuva käsitteli asiaa sellaisesta näkökulmasta, että asioita alkoi ehkä miettiä Nykäsenkin kantilta. Elokuva antoi vihiä siitä, mitä on olla nuori ja sinisilmäinen, maailman menestynein mäkihyppääjä, joka on aivan muiden ihmisten vietävissä ja jolla selkääntaputtelijoita ja hyväksikäyttäjiä riittää.

Elokuvan tunnarissa lauletaan Lennä Nykäsen Matti, lennä. Ja mäkitornista lennettyjen, pitkien hyppyjen lisäksi on Nykänen lentänyt monta kertaa elämän tuulissa myös pää edellä ruusupuskaan, mutta aina hän on sieltä myös noussut.

ps. Matti-elokuvan ensi-iltaviikonloppuna tehtiin uusi Suomen ennätys elokuvien kävijämäärässä yhden viikonlopun aikana. Matti- elokuvalla ja sen ensi-illalla lienee oma osuutensa siihen ja vielä on elokuvalla aikaa rikkoa lisää ennätyksiä.