Satumaisen lastenhoitajan kasvatusmetodit turvaavat taikuuteen

Tim Burtonismi on muotia. Sen lisäksi, että Helsingin katukuvassa näkee paljon Nightmare Before Christmas- laukkuja, tuntuu se olevan trendi myös elokuvantekijöiden keskuudessa. Tästä osoituksena on Emma Thompsonin tähdittämä ja Kirk Jonesin ohjaama elokuva Nanny McPhee- Satumainen lastenhoitaja.

Elokuvan alkuasetelma pohjautuu leski-isän (Colin Firth) epätoivoiseen ongelmaan seitsemän kurittoman lapsensa suhteen, jotka kepposillaan karkoittavat kaikki lastenhoitajansa.. kunnes Nanny McPhee astuu kuvioihin opettamaan lapsille hieman tapoja.

Elokuvaa hallitsee värikäs ja satumainen kaaos, joka vivahtaa lastenhoitaja Nanny McPheen myötä myös harmoniseen rauhallisuuteen. Elokuva on täynnä erilaisia hahmoja ja persoonia, on nyrpeää ex-anoppia, on tomeraa keittiöemäntää, herkkää palvelijaa, ilkeää äitipuoliehdokasta ja taikavoimiin turvautuvaa lastenhoitajaa.

Elokuvan yllä leijuu kokoajan utuisen eteerinen harso, mikä tuo sille ehkä sen jo kertaalleen mainitun Tim Burton vaikutelman... sen lisäksi, että DVD:n aloitustruudussa kuva, valaisu ja musiikki oli aivan kuin mistä tahansa Tim Burtonin elokuvasta.

Elokuva on sympaattinen ja loppujenlopuksi maailmaltaan jopa pehmeä, kurittomien lasten hurjista kepposista huolimatta. Elokuva tuo esille myös perusarvot, kuten epäitsekkyyden ja toisten huomioonottamisen, unohtamatta sitä, että joskus on aikuistenkin hyvä hullutella ja päästää sisäinen lapsensa valloilleen. Elokuvassa viestitään myös, että muiden mielipiteille ei tule antaa liian suurta arvoa vaan sydämensä ääntä tulee kuunnella.