Kummelin Jackpot

Tässä heti aluksi on sanottava, niin vaikeaa kuin se onkin, että Kummeli -ryhmä ei enää ole siinä samassa iskussa, kuin mitä olivat joskus kulta-aikoinaan.
Odotin Kummeli elokuvalta paljon enemmän naurua, kuin mitä se sitten loppujenlopuksi tarjosikaan.
Toki elokuvassa oli Kummelille ominaisia piirteitä, mutta aihe ja koko elokuva oli Kummeli elokuvaksi.. noh, liian vakava. Ehkä Kummelin äijätkin ovat aikuistuneet ja kypsyneet, eivätkä enää pysty samanlaiseen irroitteluun kun mitä Kummeli on parhaimmillaan ollut.
Paljon nimekkäitä henkilöitä oli mukana elokuvassa kuten mm. André Wickström ja Oiva Lohtander. Muistan jossain myös mainostettaneen, että mukana elokuvassa näyttelee myös Danny, mikä on mielestäni hyvin, hyvin liioitellusti sanottu Dannyn 2 minuutin roolista elokuvassa.
Elokuva aiheineen alkoi tuntua erehdyttävästi Kaurismäkeläiseltä paatokselta (ei sillä että Kaurismäessä vikaa olisi, mutta jotenkin se ei ole ensimmäinen mielleyhtymä jota etukäteen olettaisi Kummeli elokuvasta syntyvän) suomalaisten ihmisten surkeista kohtaloista. Huumoria yritettiin toki kovasti tässä Kummeli elokuvassa viljellä, mutta se tuntui väkinäiseltä, eikä siihen tuntunut enää olevan samanlaista otetta kun esimerkiksi aiemmissa Kummeli elokuvissa.
Kummeli nauttii kuitenkin edelleenkin sellaisesta kansansuosiosta, että Jackpotin myötä lienee jälleen kirjoitettu uusi luku kotimaisen elokuvan historiaan.

ps. Elokuvan lopputekstien aikana taustalla soi biisi "tää biisi jää soimaan sun päähän" (tai jotain sinnepäin), jonka lyriikat sisälsivät edellä mainittua lausetta hoettuna useaan kertaan. Ja pakko vielä harmikseni todeta, että vaikka kuinka yritin niin kyseinen biisi ei jäänyt soimaan mun päähän, vaan elokuvateatterista ulos astuttuani en muistanut kappaleen melodiaa vaikka yritin sitä kuumeisesti tapailla.
Palannenpa siis takaisin Kummelin muutaman ensimmäisen tuotantokauden dvd:iden ja Artisti maksaa- levyn pariin, ne jos mitkä ovat sitä aitoa ja alkuperäistä, kunnon Kummelia.